TAMPEREEN

Helmikuun vapaaehtoinen – Eija Kallonen

 

 

1. Millaista vapaaehtoistoimintaa teet seurakunnassa?

​

Kaikki oikeastaan keskittyy tuohon Suvantotilaan. Aloitin siinä 2021 eli silloin, kun tila otettiin käyttöön, ja mä olen kokonaisvaltaisesti ollut siinä mukana. Kanttori Jenni [Hakkarainen] oli silloin vastuussa tilasta, ja hänen kanssaan lähdettiin luetteloimaan, mitä kaikkea käytännöllistä keittiössä tarvitaan ja minkälaista sisustusta ja tekstiileitä. Käytiin verhokaupoilla ja ostettiin Torista tavaraa ja pikku hiljaa sitten saatiin sitä tilaa sisustettua. Eli ihan alkujuurilta lähtien olen ollut mukana.

​

Kahvilatoiminta [tiistaisin klo 14–17 avoinna oleva Kohtaamisen kahvila] aloitettiin marraskuussa 2021. Silloin tuli useampia vapaaehtoisia mukaan. Muutama on jäänyt pois, mutta muutama uskollinen jatkaa, ja mukaan on tullut muutamia uusia ihmisiä. Aluksi se oli korona-ajan vuoksi hyvin katkonaista, sulkuja tuli vähän väliä. Muun muassa oltiin ensimmäisenä jouluna tapaninpäivänä varauduttu pitämään joulutilaisuus ja oli kaikki leivottu jo valmiiksi, ja kaikkea tuotu sinne tilaan, ja sitten Jenni ilmoitti, että tuli uudet ohjeistukset, ei voidakaan pitää. Sitten pakastettiin kaikki tavarat.

​

Syksyllä 2022 tuli näyttelytoiminta mukaan, sitä olen koordinoinut, hoitanut yhteydet taiteilijoihin, avustanut heitä kaikenlaisessa käytännöllisestä, ripustuksessa, roudannut autolla, kaikkea sellaista. Ihan uusi toimintamuoto on diakoniakahvilatoiminta [diakonia-aamiainen joka kuukauden 1. maanantai], joka käynnistettiin viime marraskuussa. Meidän vapaaehtoisjoukko on vähän eriytynyt sillä tavalla, että yksi meistä alkoi järjestää kirkkokahveja ja on enemmän keskittynyt siihen. Arkipäivien liturgioiden kirkkokahvit on yksi toiminnan muoto ja nyt paastoaikana soppa ennenpyhitettyjen lahjain liturgioiden jälkeen.

​

Jenni silloin halusi, että mä toimin tällaisena yhteyshenkilönä vapaaehtoisten puolesta, koska jonkun pitää kuitenkin vähän koordinoida, että kaikella on tekijänsä, että on tehty vuorolistat ja kutsuttu koolle miettimään jatkoa ja kaikkea sellaista. Työryhmänähän me sitä tehdään, meitä on sitoutunut pieni joukko.

 

 

2. Kauanko olet toiminut vapaaehtoisena?

​

 - Oikeastaan kaikki alkoi silloin 2021. Sitä ennen olin Valamon ystävien toiminnassa muun muassa Tampereen paikallisosaston puheenjohtajanakin eli se oli minun tapani toimia silloin. Sitten olin vielä työelämässä kuitenkin niin täysillä, että ei kovin paljon paukkuja jäänyt vapaaehtoistoimintaan. Mutta nyt tilanne on helpottunut siltä osin, niin nyt on aikaa ja voimia.

 

 

3. Mikä sai sinut aloittamaan vapaaehtoistoiminnan?

​

 - Jenni kysyi, ja kyllä minulla aina oli mielessä, että sitten, kun aikaa vapautuu elämässä, niin sitten. Diakoniatoiminta on sydäntä lähellä, ja koen, että kokonaisuudessaan kaikki toiminta, mitä me Suvantotilassa teemme, on diakoniatoimintaa kuten diakonia-aamiainen ja kirkkokahvit. 

​

Me myös luomme mahdollisuuden yhteisön syntymiseen, vahvistetaan sitä mahdollisuutta kehittää yhteisö, missä ihmisten on hyvä olla. Kahvilassahan on se periaate, että sinne voi tulla, vaikkei olisi mahdollisuuksia maksaa. Toisaalta kerätään kuitenkin varoja diakoniatoiminaan. Me olemme aika itsenäisesti myöskin saaneet päättää, mihin varoja ollaan suunnattu, ja aina meille on joku kohde tarjoutunut, mihin rahoja voidaan kohdentaa. Tietysti aina seurakunnan siunauksella, aina ollaan oltu yhteydessä ja kyselty, että onko mahdollista, että toimitaan näin. Rahojen käyttö on ollut linjassa seurakunnan muun diakoniatoiminnan kanssa.

 

 

4. Kuinka paljon suunnilleen käytät aikaa esim. viikoittain seurakunnan vapaaehtoistoimintaan?

​

 - Aika vaikea sanoa, kun viikot voi vaihdella. Tiistaisin leivon koko aamun ja sitten olen kahvilassa iltapäivän, kuuteen saakka - no se on koko päivä. Jos samalle viikolle osuu jotain muuta, niin sitten se on helposti puolitoista päivää. Sitten tulee viikkoja, jolloin ei ole mitään. Sitten on kontaktien hoitoa ja tällaista. Jos pitää arvioida keskimäärin joku viikoittainen työtuntimäärä, niin muutama tunti viikossa voisi olla sellainen keskimääräinen aika.

 

 

5. Mikä vapaaehtoistoiminnassa on parasta?

 - Se tuottaa kyllä suurta iloa. Parhaita hetkiä on se, kun me nähdään, että tilassa on eri ikäisiä ihmisiä, taaperoikäisistä ikääntyneisiin samassa tilassa, ja he kaikki toimii ja seurustelee yhdessä ja kaikilla on hyvä olla. Parhaita hetkiä on myös, kun ollaan voitu kohdentaa niitä varoja, tavallaan se on ponnin tehdä sitä työtä. Se, että me saamme varoja ja voimme käyttää niitä tarvitseville. Me olemme kokeneet hyvin tärkeänä oman päätäntävallan varojen käytön suhteen sen sijaan, että rahat menisivät esimerkiksi suoraan seurakunnan diakoniatoimikunnan kassaan.

 

 

6. Mikä on ollut mieleen jäävintä?

​

 - Esimerkiksi joulun alla, kun meillä oli isä Damaskinos ja oli yhteistä laulantaa ja väkeä oli niin paljon, kun tilaan mahtuu, ja enemmän. Siinä oli jotain sellaista pyhyyttä ja sellaista hienoa yhteisöllisyyttä ja lämpöä, mikä oli tosi hienoa. Ja kaikki vastaavat. Ja [näyttelyjen] avajaiset on myös ollut toinen mieleen jäävä juttu, kun tulee paljon ihmisiä liturgian jälkeen kirkkokahville ja siinä yhteydessä toimitetaan se näyttelyn siunaus, niin ne ovat minusta myös tosi hienoja tilaisuuksia.

 

 

7. Mitä haluaisit sanoa vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneelle?

​

 - Haluaisin sanoa, että matalalla kynnyksellä mukaan ja omien voimavarojen mukaan. Joukkoon mahtuu ja toiminta tuottaa hyvin suurta iloa. Uusi mukaan tulija on aina aluksi mukana jonkun toisen kanssa, mikä madaltaa kynnystä. Olen huomannut, että kun uusia on katekumeeniryhmästäkin tullut mukaan, niin se on ollut heille tärkeää, on paljon kysymyksiä ja on keskusteltu paljon seurakunnan asioista ja se on sillä tavallakin ollut hyvin antoisaa. Itse olen tutustunut paljon uusiin ihmisiin, joihin ei kirkossa käydessä, eikä kirkkokahveillakaan tutustu sillä tavalla kuin mitä tässä. Siinä on se yhteisöllisyys, myös henkilökohtaiset keskustelutkin ovat olleet tärkeitä, silloin kun kahvilassa ei ole hurjan paljon väkeä, niin silloin on ollut paljon oikein hyviä keskusteluja ja sitä myös monet kävijät kaipaa.

 

 

8. Onko sinulla seurakunnalle vapaaehtoistoimijan näkökulmasta joitain terveisiä - ruusuja tai risuja, pyyntöjä tai ehdotuksia?

​

 - Minusta on hyvä suuntaus nyt. On toivottu kommunikaatiota ja että tehdään seurakunnallista työtä yhteistyössä. Ettei olla ikään kuin yksin ja erikseen ja epävarmoja siitä, että onko tämä nyt ihan oikea suunta meillä. On tosi hyvä, että kootaan yhteen ja jos on jotain uutta tehty, niin käydään läpi kokemuksia läpi ja palautetta ja sitten pohditaan taas uutta. Toivon, että siihen saataisiin uusia seurakuntalaisia sitten mukaan, ja sehän on ollut tavoitteenakin, rekrytoida uutta väkeä mukaan.

 

 

9. Onko vielä jotain, mitä haluat sanoa?

​

 - Meitä on hyvä työryhmä. Meitä on nyt kuusi henkeä listoilla tuossa kahvilassa, vastuullisia ja sitoutuneita ihmisiä, silloin ei tarvitse kohtuuttoman usein olla yhden henkilön. Aamiaistoiminnassa on ollut mukana seitsemän henkeä, niin meillä on sellainen tietty pooli, josta saadaan tekijät. Haluaisin korostaa sitä, että kaikki tapahtuu työryhmänä, että me tehdään yhdessä työtä. Onnistumiseen ei riitä, että me vapaaehtoiset keskenämme teemme, vaan onnistuminen syntyy siitä, että on ihmisiä, jotka tulee tilaan ja kohtaa toisiaan. Työryhmää haluaisin korostaa, etten puhu vain itsestäni ja omasta puolestani.
 

​

Kiitokset Eijalle! Seuraava vapaaehtoisen haastattelu julkaistaan seurakunnan nettisivuilla maaliskuun viimeisellä viikolla.

​

Aiemmat vapaaehtoishaastattelut löytyvät täältä:

Tammikuu 2024

​