TAMPEREEN

​

 

 

Maaliskuun vapaaehtoisina haastattelimme Kirsimarja Mattista ja Pirjo Kostiaista. Vastaukset on tässä koottu yhteisesti ja erittelemättä.

​

1. Millaista vapaaehtoistoimintaa teette seurakunnassa?

​

 - Kirkkoa siivoamme. Meitä on sellanen ryhmä, ei pelkästään me. Mutta me ollaan ne, jotka on sitouduttu siihen, että aina jompi kumpi meistä on paikalla. Toiset tulee sen perhetilanteen mukaan, tai sen, onko tarvetta, mutta me ollaan kantapeikot siellä. Ja niinhän Mika [Kangasaho, kirkon vahtimestari] on halunnut, koska hän itse lähtee keskiviikkoisin liturgian jälkeen pois työntekijöiden kokoukseen, niin hän haluaa, että meistä jompi kumpi on paikalla. Niin me ollaan siellä omin nokkinemme keskiviikkoisin liturgian jälkeen. On  myös heitä, jotka saattavat jäädä liturgiasta ottamaan suurempia, tuohustelineet harjataan ylhäältä, vessojen roskikset tyhjennetään ja sitten ikoni... ne otetaan myös palveluksen jälkeen. Pyyhitään pusut pois ikoneista.

​

Meidän ryhmän hommassa on se, että meillä on ne vakiojutut, imurointi, tuohusjalat ja vessat. Ne tehdään, oli sitten yksi tai neljä. Sitten jos on neljä, niin sitten petkelöidään tuohustahroja lattioilta ja pyyhitään jotain penkkejä ja tommoista. Petkel on semmoinen pitkävartinen, millä lattiasta otetaan, ja semmoinen pieni lasta, millä otetaan siitä vainajien muistelupöydästä.

​

Keskiviikko on se varsinainen siivouspäivä, mutta nytkin illalla on taas palvelus [haastattelu tehtiin suurena maanantaina ilmestysjuhlan liturgian jälkeen], niin otin sen verran, että kehtaa päästää ihmisiä kirkkoon. Se ei välttämättä oo se keskiviikko, jos on juhlapäiviä paljon. Sammutetaan valot ja pannaan ovet lukkoon, kun lähdetään. Periaatteessa Mikalle kai kuuluu kaikki siivous, mutta me autetaan. 

​

2. Kauanko olette toimineet vapaaehtoisina?

​

 - Siinäpä pulma. Heitetäänkö viisi vuotta? Joku semmoinen, ja siitä korona pois, että silloinhan oli ihan satunnaisesti, kirkossa oli kymmenen henkeä, että siitähän ei paljoa tullut siivottavaa. Kuusi vuotta? Pirjo oli ensin. Mikahan kutsui semmoisen porukan koolle, että vapaaehtoishommiin. Tää on eläkeläisten, opiskelijoitten [hommia], semmoisia, kenellä on päiväaika vapaata.

​

 

3. Mikä sai teidät aloittamaan vapaaehtoistoiminnan?

​

 - Mika kutsui koolle yhden illan, ja siellä oli tosiaan siis kymmeniä [osanottajia]. Mutta ei niistä jäänyt varmaan siis kuin... Mika vaan pyysi sitten. Tulla vessoja siivoamaan, että hän on hyvä vessoja siivoamaan [naurua]. Ihan leikillään sanon, että mie lähen kirkolle siivoamaan vessoja. Kun jokainen siivoaa kotonakin vessan. Ja meillä on niin hyvät seurakuntalaiset, että ne ei todellakaan ole mitään sotkuisia aseman vessoja, että ne on ihan siistejä, ei haise, ei mitään jälkiä siellä. Se on ihan arvokasta palvelutehtävää sekin.

​

4. Kuinka paljon suunnilleen käytätte aikaa esim. viikottain seurakunnan vapaaehtoistoimintaan?

​

 - Jos meitä on neljä, niin ei mene kauaa, reilu tunti. Mutta sanotaan, että keskimäärin kaksi tuntia, puolitoista - kaksi tuntia, että sitä luokkaa.

​

4. Mikä vapaaehtoistoiminnassa on parasta?

​

 - Tykkään siitä, kun kirkko on on hiljainen. Se on niin rukouksellista, kun siellä voi olla hiljaisuudessa, kun kaikki tekee omiaan silloin, kun ei imuri surraa. Semmoinen rukouksellinen osuus minusta on tosi ihana, mä oon kiitollinen siitä, että mä saan tämmöistä työtä tehdä. Ja sitten tietysti se yhteisöllisyys, että työ tehdään koko seurakunnalle, ja sitten on se meidän oma porukka.

​

Se työ ei oo mitään siivoamista. Se ei ole ollenkaan sama asia kuin jos mä kotona siivoaisin. Tässä on se siunaus mukana, ja jotenkin semmoinen pyhän läsnäolo siinä vessan siivoamisessa. Ja sitten, kun niitä kantoja nytkyttää niistä tuohusjaloista, siinä saattaa mennä puolitoista tuntia niissä, kun ottaa niistä kaikista. Vähän niin

kuin semmoisilla hammaslääkärin koukuilla kaivellaan niitä tuohusjalkoja. Yksi hukkui, se saattoi mennä noitten jämien mukana Lintulaan, ja meillä oli vaan yksi koukku, ja nyt sinne on ilmestynyt kaksi uutta. Toiveet on kuultu. Ja sä olet siinä ikonien keskellä, niin se on aivan hienoa työtä. 

​

5. Mikä on ollut mieleenjäävintä?

​

 - Mulla on jäänyt hyvin voimakkaasti semmoinen mieleenjääpä, kun kesäaikana kirkko saattaa olla auki silloin, kun me siivotaan. Sinne tulee sitten erilaista väkeä, tulee ulkomaalaisia, tulee kaikkia käypäläisiä.

​

Kerran mä olin siellä yksin siivoamassa, ja siihen tuli sitten semmoinen keski-ikäinen mies ja katseli ja katseli ja sanoi sitten, että "teillä on kaunis kirkko". Kun mä kysyin, mistä hän on, niin hän sanoi, että "ei, hän on luterilainen", sitten hän alkoi kertomaan, että hän on saattanut vaimonsa saattohoidossa rajan yli, ja siitä oli päivä tai kaksi, ja hän oli kulkenut tämän kirkon ohi, ja sitten hänellä oli joku ajatus, että hän palaa. Ei hän ollut koskaan käynyt ortodoksisessa, ainakaan meidän kirkossa. Ja hän rupesi ihan läpikäymään sitä vaimon saattohoitoa. Ja mä sanoin sitten hänelle, että meillä on vainajien muistopöytä tässä, että voi sytyttää tuohuksen siinä, ja hän oli hirmuisen liikuttunut, ja tuli vielä sanomaan lähtiessään, että hän otti siitä kuvan lapsilleen. 

Niin siinä mä ajattelin, että kun on saatavilla. Ei se tietenkään ole meidän perustehtävä, että olla saatavilla, vaan me tehdään sitä kirkon koristusta, mutta kuitenkin. Eihän siinä tarvinnut kuin kuunnella.

​

Jonkun suomalaisen kanssa tuli ukrainalainen, jolta oli juuri puoliso kuollut sodassa. Meillä ei nyt hänen kanssaan ollut yhteistä kieltä, mutta siinä vaan halattiin ja itkettiin.

Sitten pääsiäisen jälkeen, kun painellaan mattoja silitysraudalla ja sanomalehdellä painellaan, rupee olemaan vähän fyysistä hommaa, tuntikausia, kun me käytiin ne matot läpi, se jäi mieleen. Yleensä pääsiäisen jälkeen aina on matot ihan hirveässä kunnossa.

​

6. Mitä haluaisitte sanoa vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneelle?

​

 - Ei muuta kuin joukkoon mukaan, mutta Mikan kautta. Oli kiva kuulla, että on nuoria miehiä käynyt rapsuttelemassa niitä tuohuspihkoja lattialta. Ei sen tarvitse olla sellaista kokositoutumista, kun vaan tietää... siis mattoja ne nimenomaan putsaa, ja sitten niitä jalkoja siitä matalalta, silitysraudalla... kun mehän otetaan myös niitä tuohuspihkoja jatkuvasti.

​

 

7. Olisiko teillä terveisiä seurakunnan suuntaan?

​

 Uudet matot tarvittaisiin, ihan oikeasti. Taikka sitten pestä ne jollain koneella. Mutta kun ne uusii, ne voisi uusia ihan kerralla. Se [kirkko] on niin nokinen paikka, sitä ei voi ihminen tietää, että jos vessan kaakelit jää kaksi kertaa pesemättä, niin en on aivan mustat seuraavalla kerralla. Sitä tulee joka puolelta, suitsutuksesta ja tuohuksista ja sitten kaupungin noki, ikkunoitten läpi tulee. Ja ne ikkunalaudatkin, nehän on ihan mustat, aivan musta rätti, kun käy ottamassa ne. Siinä mielessä voi vaan ajatella, että mitä ne matot on.

​

Ja lattiankin voisi pestä semmoisella koneella joskus. Siitä on tullut aika paljon huomautuksia, että matto on niin likainen. Kyllä kun siinä polvistuu, niin kyllä mustat vaatteet tulee siitä. Mulla oli sellainen elämys, kokemus, kun mulla oli sellaisen vaalean beiget kaprit ja mä olin polvistunut siellä jotain sulatellut niitä tuohusjalkoja, ja en huomannut mitään, ja menin tohon Ratinaan ja herrasväki! Mulla oli ihan mustat polvet. 

​

Tietysti semmoisia teemapuhdistuksia voisi tehdä, että kun sellainen pitkä sitoutuminen on varmasti aika vaikeata monelle, niin voisi tehdä näin, että hei, silloin siivotaan semmoista, että tuletko tekemään jotain. Mutta se on aina työn alla. Seiniä ei voi putsata, ne olisi ihan maalattava. Isojen ikonien pohjat, niissäkin on nokea, se pöly on ihan karvasta, mustaa, mutta kun pyyhit, niin se menee ihan pilalle. Kaikkea ei voi tehdä, vaikka se voi seurakuntalaisen silmiin näyttää, että pitäisi pyyhkiä.

​

​

Kiitokset haastattelusta Kirsimarjalle ja Pirjolle! Seuraavaa Kuukauden vapaaehtoista haastatellaan huhtikuussa.

​

Aiemmat vapaaehtoishaastattelut löytyvät täältä:

Tammikuu 2024

Helmikuu 2024

​