TAMPEREEN

Elokuun vapaaehtoinen - Mirva Salonen

 

​

​

1. Millaista vapaaehtoistoimintaa teet seurakunnassa?

 

Olen yksi vapaaehtoisista ohjaamassa Martat ja Mariat –ryhmää. En kai kauheasti muuta. Kokoonnumme kerran kuussa maanantai-iltaisin. Nyt tänä syksynä [2024] se on kuukauden ensimmäinen maanantai. Idea on se, että meillä on joku toiminnallinen tai tiedollinen alustus tai aihe. Sitten me yritetään saada ryhmäkeskustelua myös aikaiseksi. Ollaan nyt myös järkätty yhdessä

Ristiveljien [1] kanssa nyt muutamia, tai kutsuttu heidät meidän järjestämään tilaisuuteen, kun on ollut oikein hyviä aiheita. Esimerkiksi kun isä Tuomas [Kallonen] piti Pyhästä Hengestä alustuksen [toukokuussa 2024]. Ryhmän nimestä huolimatta myös miehet ovat tervetulleita keskusteluiltoihin.

 

Meillä oli alun perin se ajatus, että alustus olisi ollut alussa ja sitten loppuaika olisi ollut keskustelua, mutta nyt se on ollut jotenkin paremman oloinen, jos aina välillä keskustellaan ja sitten alustaja jatkaa sitä aihetta ja sitten taas lisää keskustellaan pienryhmissä ja näin edespäin. Se on nyt vähän niin kuin mukautunut. Sitten meillä on tietysti jotain suolaista ja makeaa syötävää, mikä on isossa osassa tätä. Yleensä ensimmäiset puoli tuntia menee siihen, kahvitukseen ja vapaaseen keskusteluun, että oikeasti on tilaa tutustumiselle ja juttelulle ja näin edespäin.

 

Meillä oli juuri keskustelua Martoissa ja Marioissa, että meillähän on nyt alkuun ollut tosi paljon tosi tuoreita seurakuntalaisia, mutta siellä on ihan alusta saakka ollut kyllä myös pidempään olleita. Nyt on ollut ihan kiva, että on tullut lisää pidempään seurakunnan jäseninä olleita, niin me saadaan kokemusta jaettua ihan eri tavalla.

 

Toiminnalliset kerrat on tosi kivoja, mutta ehdottomasti ajattelen, että niitä paikkoja on tosi vähän, missä tulee teologinen alustus jostain aiheesta ja sitten pääsee myös itse keskustelemaan siitä ja pohtimaan sitä. Ja sitten pääsee vielä jakamaan ja juttelemaan sitä, se on se mihin tuossa meidän jutussa pyritään erityisesti. Ehkä yleinen seurakuntaopetuskin [kerran kuussa Nikolainsalissa] voisi olla paljon osallistavampaa sen sijaan, että ihmiset vaan luennoi.

 

Olin keväällä [2024] keittämässä keittoa muutaman Martan ja Marian kanssa ennenpyhitettyjen lahjain liturgioiden jälkeisissä keittoilloissa, siinä oli yksi vapaaehtoistehtävä lisää. Olisi kiva suunnitella Essexiin [pyhän Johannes Edelläkävijän luostari Essexissä, Englannissa] ryhmäreissu ja mahdollisesti joihinkin muihinkin [paikkoihin]. Tuommoisten pyhiinvaellusreissujen järkkääminen porukoille kiinnostaa. Mutta en ala yksin ottaa siitä vastuuta, vaan että lähtee johonkin ryhmään mukaan suunnittelemaan ja järkkäämään, se kiinnostaa. Heinäkuussa meillä oli pienellä porukalla talkoo- ja pyhiinvaellusreissu Saarenmaalle [kreikkalaisten nunnien aiemmin ylläpitämään luostariin, jota suomalainen sisar Porfyria koettaa elvyttää henkiin].

 

 

2. Kauanko olet toiminut vapaaehtoisena?

 

Ryhmä on aloitettu vuosi sitten. Se oli vuosi sitten syksyllä, lokakuussa [2023]. Pidin itse ensimmäisen alustuksen pyhistä Martta ja Maria Betanialaisista. Lokakuun lopussa alustajana oli nunna Elisabet.

 

 

3. Mikä sai sinut aloittamaan vapaaehtoistoiminnan?

 

Martat ja Mariat -ryhmä perustettiin alun perin siten, että Ulla Katajamäki ja Marjo Hyvärinen ja minä istuttiin alas ja etsittiin vaihtoehtoja, että miten voisi saada lisättyä yhteisöllisyyttä ja tutustumista. Marjo ja minä oltiin aika tuoreita seurakuntalaisia, niin huomattiin että koronan jälkeen oli vähän vaikea tutustua ihmisiin… ja siinähän ei ollut edes kirkkokahvejakaan kauhean paljon vielä silloin, kun me liityttiin keväällä 2022. Me oltiin oltu katekumeenikurssilla kyllä, ja kun se loppui, huomasi, että jäi vähän niin kuin tyhjän päälle, että ei ollutkaan enää sitä, missä saa tietoa ja näkee ihmisiä ja pääsee keskustelemaan aiheista ja muusta. Siinä tuli vielä kesäkin, mikä tietysti vähän rajoittaa myös.

 

Sitten mietittiin, että joku ryhmä voisi olla kiva. Olin kuullut, että joillakin miehillä oli tämmöisiä Pyhät isät -tapaamisia. Kysyin ryhmän vapaaehtoisvetäjältä, että saako sinne tulla, kun minua kiinnosti se, että siellä puhutaan teologisista aiheista, niin siellä sanottiin, että perustakaa naiset oma ryhmä [naurua]. Sitten ajattelin, että no niin, perustetaan sitten. Sitten juteltiin Ullan ja Marjan kanssa. Tällaisesta se lähti.

 

Kun ryhmä perustettiin, tarkoitus oli, että ihmiset pääsisivät tutustumaan muihin seurakuntalaisiin, verkostoitumaan, pääsisi keskustelemaan teologisista aiheista ja kuuntelemaan siihen liittyviä alustuksia. Semmoinen vähän vielä kauaskantoisempi tavoite on se, että ihmiset kiinnittyisivät seurakuntaan, että sillä tavalla kokisivat semmoista yhteisöllisyyttä ja sitä kautta ihmiset myös kokisivat vielä enemmän olevansa kotona.

 

Voi vielä sanoa niin, että kun mulla on ainakin viidentoista vuoden takaa ryhmäohjauskokemusta, niin ainakin itse ajattelin, että osaisin. Monia ihmisiähän hirvittää, että nyt pitäisi alkaa jotain ryhmää pitää, niin itse taas ajattelin, että mun mielestä se oli ihan helppoa. Tai ajattelin jopa, että se olisi kivaa, että nyt laitetaan jotain ryhmää kasaan. Itse ajattelen että tämä on minulle luontaista, ja tulee helpolla, se on mukavaa ja tykkään tavata ihmisiä ja järkätä tapahtumia. Mä en ole välttämättä se kaikkein parhain martta keittiössä, mutta tykkään illan eteenpäin viemisestä, järkkäämisestä.

 

​

4. Kuinka paljon suunnilleen käytät aikaa esim. viikoittain seurakunnan vapaaehtoistoimintaan?

 

 On kyllä kauhean vaikea arvioida, kun ryhmä on vain kerran kuussa. Nyt meillä on vähän enemmän, kun meillä on ollut saunailtoja [seurakunnan kesänviettopaikassa Kalliosalmessa]. Sillä viikolla, kun ryhmä on, siihen menee se yksi ilta ja aina kauden alussa niihin järkkäilyihin. Edellisenä päivänä tai paria päivää ennen laittelen aina viestiä vapaaehtoisille, että kuka mitä tekee. Ihmisille yritän vähän muistutella noista illoista. Ei siihen paljoa mene viikossa, jos jakaa kaikki kaikille vuoden viikoille. Se on kuukaudessa ehkä viisi – kuusi tuntia. Jos otan sen huomioon, että joskus leivon itse jotain sinne, niin sittenhän se on enemmän. Ehkä viisi – seitsemän tuntia maksimissaan. Se on lähinnä maanantaina ja sen ympärillä oleva pieni rutistus.

 

 

5. Mikä vapaaehtoistoiminnassa on parasta?

 

Ihmisten kohtaaminen ja yhteisöllisyyden lisääminen. Se, että saa yhteyden ihmisiin ja totta kai se, kun on mielenkiintoisia alustuksia, niin kyllä siellä aina itselläkin liikahtaa jotakin, mutta se voisi tapahtua myös, jos olisin itse ryhmäläisenä. On kiva mahdollistaa ryhmäytymistä ja yhteisöllisyyttä. Ehkä se on se juttu, tavallaan auttaminen. Tiedollisesti tietää, että yksinäisyys on

WHO:nkin [2] määritelmän mukaan yksi suurimpia sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien aiheuttajia, niin siinä mielessä tämmöinen toimii hyvin vastalääkkeenä siihen.

 

 

6. Mikä on ollut mieleen jäävintä?

 

Illat on olleet tasaisesti ihan mielenkiintoisia. Kyllä mä tykkäsin ehdottomasti siitä kuolemanrajakokemuskerrasta, ”Ortodoksinen näkemys kuoleman rajasta” maaliskuussa [2024]. Se oli kyllä oikeasti mielenkiintoinen. Siis joo siis ehdottomasti. Se oli myös mun mielestä kiva, kun nunna Elisabet oli, ja sitten hänhän tulee nyt sitten syksyllä uudestaan. Kuolemanrajajuttu itsellä ainakin herättää paljon ajatuksia läheisten kuolemien takia, että sitä voisi kyllä käsitellä lisääkin.

 

 

7. Mitä haluaisit sanoa vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneelle?

 

Rohkeasti vaan esimerkiksi mukaan siis myös kaikennäköiseen valmiina olevaan toimintaan, mutta miksei myös niin, että jos huomaa, että ”Hei tommoinen ja tommoinen olisi kivaa ja varmaan ihmiset ehkä olisivat kiinnostuneita”, ja vähän kyselee. Että alkaa myös tekemään. Palkatun henkilökunnan varaan ei oikein kaikkea toimintaa voi jättää, vaan sitten tarvitaan vapaaehtoisia. Ainakin itse ajattelen näin.

 

Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, ja meidänkin vapaaehtoisilla on välillä vähän epäselvää, että pääseekö ne, joten kyllähän porukkaa voisi olla reservissä enemmänkin. Tämä seurakunta on kauhean laaja, eihän palkatut työntekijät millään edes riitä näihin.

 

Esimerkiksi nyt, kun meillä on tulossa nunna Elisabet, niin mulla on nyt tämmöinen idea, että me saataisiin elvytettyä maallikkopalvelussaperinnettä. Nyt nunna Elisabet on [lokakuun Martat ja Mariat -illassa 7.10.] luvannut opettaa Jeesuksen rukous -palveluksen. Jos me saataisiin joku maallikkorinki, jossa muutama vaikka ottaisi vetovastuuta vaikka kerran kuussa. Siinä voisi olla vaikka joku työpari. Mietin, että pystyisiköhän vaikka Suvantotilassa pitämään maallikkopalveluksia. Tämä olisi semmoinen, johon olisi kiva osallistua etenkin nyt, kun saadaan siihen vielä ohjaustakin.

 

Kannustan vapaaehtoisille rohkeutta aloittaa, jos tulee jokin idea, niin lähteä pallottelemaan sitä ja olla kirkkoherraan yhteydessä ja selvitellä.

 

 

8. Mitä terveisiä sinulla olisi seurakunnan suuntaan?

 

Ehkä tämä rahakysymys. Me ollaan saatu välillä alustajia vähän kauempaa, mutta kaikki eivät pysty tulemaan maksutta, että budjetoitaisiin jotain vapaaehtoisten vetämälle erilaisille ryhmille, matkakorvauksia ulkopuolisille [alustajille]. Nyt oli kiva, että saatiin jo se paastoruokajuttu [Ilona Lehmuksen vetämä paastoruokailta helmikuussa 2024] siten, että seurakunta hankki [ruokatarvikkeet], niin sehän oli kiva yllätys. Esimerkiksi ihan budjetoinnissa otettaisiin huomioon, eikä vain pelkästään meidän ryhmää. Voihan siellä olla Ristiveljillä… onhan täällä muitakin vapaaehtoisryhmiä, jotka veivät esimerkiksi virpovitsoja vanhuksille viime keväänä. Eli budjetintekijöille terveisiä.

 

Kiitokset Mirvalle! Seuraava vapaaehtoishaastattelu ilmestyy lokakuussa.

​

Viitteet:

[1] Tampereella toimiva vapaaehtoisvetoinen miestenpiiri.

[2] Maailman terveysjärjestö

​

​

Aiemmat vapaaehtoishaastattelut löytyvät täältä:

Tammikuu 2024

Helmikuu 2024

Maaliskuu 2024

Huhtikuu 2024

Toukokuu 2024

Kesäkuu 2024

​