TAMPEREEN

Toukokuun vapaaehtoiset - Pekka ja Riitta Salonen

 

 

1. Millaista vapaaehtoistoimintaa teette seurakunnassa ja mikä sai teidän aloittamaan vapaaehtoistoiminnan?

 

 - [Pekka] Heti melkein silloin, kun Porin uusi kirkko tehtiin, Antero Luonila [1] kysyi, että jos olisin vahtimestarina vastaanottamassa ihmisiä tässä ovella ja toivottamassa tervetulleeksi. Anterolla oli hyvä tapa, että hän aika usein kätteli vähän tuntemattomammatkin ihmiset tervetulleiksi kirkkoon. Vuosi oli 2002. Me muutettiin sitten aika lähelle tänne, pois Meri-Porista, oli helpompi tulla tähän.

 

Ja sitten mä olin välillä kuukauden pois tai kolme viikkoa, ja sitten mä olin kuukauden vapaalla, ja silloin jos oli muistotilaisuus tai mikä tahansa tilaisuus, niin olin vahtimestarina tässä. Kaste, hautajaiset ja tämmöiset. Jorma Kudjoi [2] oli kirkon isännöitsijänä. Aluksi oli Harri, nykyinen munkki Stefanos, sitten Jorma Kudjoi ja sitten Antero. Ja sitten, kun Antero kuoli, niin Jarkko [Luonila] tuli isännöitsijäksi. Pihamaan hoito, siisteys, ja sitten kesäisin ikkunanpuitteet ja ovet ja... semmoista öljyä, ettei ne pääse hapertumaan. Lipunnostot ja laskut. Simo Ojanen oli hyvä kumppani. Otan myös valokuvia erilaisista tapahtumista, häät, kasteet, pääsiäinen… aina sieltä kirkon maapohjan siunauksesta lähtien vuonna 2001.

 

Olen paikalla täällä. Puhelin aina... kuitenkin aika lähellä, kahdeksan minuuttia, kun lähden kotoa, niin olen tässä kirkolla avaamassa ovet. Ei sen kummempaa.

 

 [Riitta] Kyllä minäkin aika kauan olen ollut Porin Tiistaiseuran toiminnassa mukana. Tietenkin nyt, kun on jäänyt eläkkeelle, niin nyt on resursseja paljon enempi olla. Esimerkiksi silloin, kun oli vielä työelämässä, niin oli oikein harmi, ettei päässyt Pyörösiin [3], kun se oli päivällä. Mutta nyt sitten olen oikein paljon tehnyt Pyörösissä. Ennen vanhaan Pyöröset teki paljon myyjäisiin myytävää, semmoista käsityöjuttua sen ruokapuolen lisäksi. Nyt sitten olen yrittänyt itse kehitellä mieluisia tekemisiä. Esimerkiksi järviruokohimmeleitä olen tehnyt, mutta ei ne ole vielä löytäneet paikkaansa. Täytyy varmaan vaan sitkeästi yrittää. [Pekka] Keittiössä sä olet, kahvinkeitto, Tiistaiseurat, liturgiakahvit... [Riitta] Liturgiakahvit mieluummin. Silloinhan me ollaan yhdessä. Pekka on hyvä tiskaaja.

 

Pyöröset on käsityökerho, myyjäisiin tehdään ruoan ja kaikkien leivonnaisten lisäksi myös askartelua. Pyöröset tekee tietenkin virpovitsat ja sitten pääsiäismunia ja jouluksi palloja, mutta sitten vielä jotain muuta artikkelia. Ennen vanhaan Pyörösissä tehtiin ihan kauheasti asioita. Yritetään lanseerata jotain uuttakin.

 

[Pekka] Minua monta kertaa pyydettiin Tiistaiseuraan, mutta minä sanoin, että kun minulla on niin epäsäännölliset työajat, olin sitten aina kuukausi - kaksi pois, niin en mää voi sitoutua, enkä ole vieläkään mennyt mukaan Tiistaiseuraan. Kyllä mä olen kuuntelemassa aina, kun joku tulee luentoa pitämään, niin aina siellä oppii jotain.

 

[Riitta] Pyöröset on Tiistaiseuran alajaostona, ja sitten Tiistaiseuran johtokunnan alaisuudessa on vielä tarjoilutoimikunta. Jaotellaan ja valitaan, kuka mitkäkin kahvivuorot pitää, mutta Maria [Ojanen] [4] ne oikeastaan hoitaa enimmäkseen. Aika paljon toiminta on WhatsApp-viestien varassa, mutta on myös kokouksia. On myös vuosittaisia tempauksia, teemapäiviä ja juhlia. Leiritoiminta on ollut vaikka kuinka monta vuota Tiistaiseuran alaisuudessa, perheleirit. Päivä kirkolla -tapahtuma [5], sehän on PSHV:n [Pyhän Sergein ja Hermanin veljeskunta] lanseeraama uusi juttu. Olen myös seurakuntavaltuustossa ja Porin Tiistaiseuran varapuheenjohtaja.

 

 

2. Kauanko olette toimineet vapaaehtoisina?

 

 - [Riitta] Olen ollut Tiistaiseuran hallituksessa jo varmaan kymmenisen vuotta. Mutta esimerkiksi silloin, kun isä Jorma [Kudjoi] vielä eli, niin hän sanoi, että "Koskas sinä rupeat  kahvinkeittovuoroihin?”, ja silloin se oli vielä aika hankalaa, kun oli kouluikäiset lapset, meillä oli neljä, ja sitten Pekka oli niin paljon pois. Ei oikein rahkeet riittäneet sitten ihan kaikkeen, kun olin kuitenkin työelämässä. [Pekka] Keittiössä oli ainakin neljä emäntää pulputtamassa, mä menin liturgian jälkeen sanomaan... mutta niillä oli kivaa, niillä oli hauskaa siellä.

 

[Riitta] Mutta se on nyt totaalisesti vaihtunut, että meillä on ihan täysi sukupolvenvaihdos. Pekka aloitti [vapaaehtoistyön] 2002, meidän nuorin lapsi Ida on syntynyt v. 2000. Silloin Ainon [toinen tytär] kanssa ne kävi laulamassa kirkkokuorossa välillä, Marianne [Länne] laulatti niitä. Mutta ei mihinkään ihan hirveen isoon sitoutuminen onnistunut silloin, kun oli kuitenkin aika iso perhe- ja työelämä.

 

Tampereen seurakunnan valtuustossa minulla nyt on varmaan kolmas kausi. Se ensimmäinen kausi oli niin lyhyt. Silloin tuli tämä hiippakuntauudistus. Minut valittiin, mutta se oli vain vuosi. Ja sitten taas seuraavana vuonna, koska yhdistettiin seurakunnat. Sitten valittiin kolmeksi vuodeksi, nyt sitten taas kolmeksi vuodeksi.

 

[Pekka] Kyllä mä jo siellä vanhalla rukoushuoneella harjoittelin ponomariksi. Siellä oli eri... tuntui, että joka kerta oli eri pappi. Sitten oli kirkkoherra Risto Lintu. Ja sitten, kun se oli aika pieni se alttari, kun hän oli vähän astmaan taipuvainen, niin piti avata ikkunaa välillä, jos laitoin vähän reilummin suitsuketta sinne.

 

[Riitta] Meille tulee nyt 30 vuotta, kun ollaan oltu seurakunnan jäseniä. [Pekka] Meidät liitettiin yhtä aikaa vuoden 93 kesällä. [Riitta] Liitettiin koko perhe, meidän kaksi vanhinta lasta. [Pekka] Täällä oli niin aktiivinen seurakunta, että siihen oli ensin vaikea mennä oikeastaan mukaan. Seurasin, mitä täällä touhutaan, mutta se oli niin hyväntuulista meininkiä, että siihen helposti solahti sitten. Mutta uuden kirkon mukana mä vasta aloitin sellaisen sitoutuneen toiminnan.

 

[Riitta] Silloin, kun me on alettu seurustelemaan, niin silloin on jo löydetty yhteinen usko. Mä olin hyvin epätoivoinen, ja sitten, kun Pekan kanssa alettiin juttelemaan, niin hän vapautti minut sieltä epätoivon suosta. Enimmäkseen hän kertoi niistä, mitä hän oli jutellut Hannun ja Annan [Pöyhönen] kanssa. Hannun ja Annan kanssa ollaan oltu tekemisissä koko ajan. [Pekka] Me ollaan ihan Porissa oltu koulukavereita hänen kanssaan. Ja sitten yhteys säilyi, mä kävin kylässä siellä, kun hän oli Turussa tuomiokirkkoseurakunnassa [6]. Hannu vihki meidät avioliittoon.

 

[Riitta] Siinä vaiheessa sitten, kun Hannu meni Valamoon, niin me mentiin katsomaan, mihin hän on mennyt. Siinä vaiheessa, kun me ollaan yhdessä oltu, on alkanut tie kirkkoon liittymiseen.

 

[Pekka] Se oli heinäkuu, Serafim Sarovilaisen juhla [7]. Kun menin ensimmäistä kertaa Valamoon kirkkoon, niin siellä oli Serafimin ikoni ja sitten reliikki. Kysyin Hannulta, mikä tämä on, siinä alhaalla. Serafim Sarovilainen on aina johdattanut meitä, meidän perhettä. Se oli siihen aikaan ihan outoa, kun pyhiä oli puolella ja joka ikonissa. Se oli uutta luterilaiselle.

 

Sitten muutamia Kreikan-matkoja tehtiin, oltiin kylässä Hannun luona Tessalonikissa, käytiin Dimitrioksen kirkossa ja  kukkulalla, missä Paavali piti saarnojaan ja sitten vielä ne Athoksen matkat. Siellä oli niitä vanhuksia. Me tehtiin viikon kävelymatka siellä niitä vuoria ylös alas ja käytiin luostareissa.

 

Hannu sanoi: "Täällä on sellainen tämän ajan kuuluisa vanhus Paisios, käydään häntä morjestamassa. Odota, käyn ensin kysymässä, onko sinne sopiva mennä.” Mä jäin odottamaan. Se oli jännä tilanne. Sitten mä laitoin silmät kiinni. Olin yhtäkkiä niin kuin jossain niityllä, kun olin tuollainen pikku poika isän kanssa. Me mentiin niityn poikki, käytiin maitoa hakemassa sieltä toiselta puolelta saarta. Se tilanne, kun isä piti tupakkatauon siinä, se oli semmoinen rauhallinen ja linnut lauloi. Hannu huusi: "Pekka, tuu tänne." – mä heräsin siitä ja  Paisios huusi, "Petros!", se oli jatkuma siihen uneen. "Terve!" Tuttu ihminen. Se on käsittämätön. Että ne silmät, samanlaiset vaaleanruskeat silmät niin kuin isällä, ja semmoinen lempeä katse. Jos on pyhä ihminen, sitä ei pysty selittämään. Se on ihan oma juttu. Olemassaolollaan hän kertoo, että tämmöinen ihminen on lähellä Jumalaa ja hänellä on avoin yhteys Jumalaan.

 

 

4. Vaikuttava tarina. Näistä voisi puhua vaikka kuinka kauan, mutta nyt on mentävä haastattelussa eteenpäin. Kuinka paljon suunnilleen käytätte aikaa esimerkiksi viikoittain seurakunnan vapaaehtoistoimintaan?

 

 [Riitta] Se on tosi vaikea arvioida. Välillä tuntuu, että eihän koko kirkkoa ole olemassakaan, kun täällä toimintaa on vaan kaksi kertaa kuussa ja pitkät tauot. Ja sitten taas, kun on paastoajat ja pääsiäisen aikaan, niin sittenhän ollaan vaikka kuinka usein. Hirveän vaikea sanoa.

 

[Pekka] Yhteen aikaan tuli joka päivä täällä käytyä, kuten Anteron kuoleman jälkeen. Tulin kirkkoon ja istuin, putsasin paikkoja. [Riitta] Kynttilänjalkoja hän on käynyt putsaamassa ehtoosinkin ja yölläkin. [Pekka] Nyt ne on jääneet vähemmälle. [Riitta] Silloin, kun on rauhoittumisen tarve. [Pekka] Aikaisemmin oli paljon enemmän esittelyjä ja muistotilaisuuksia. [Riitta] Mun kaikkein mieluisin kirkon työ on esitellä lapsiryhmille kirkkoa. Kun se on mun työni ollut. [Pekka] "Minkä takia me tulemme kirkkoon? Mitä kirkossa tehdään?" Sitten on hiljaisuus. Sitten yksi käsi nousee. "Rukoillaan?"

 

 

4. Mikä vapaaehtoistoiminnassa on parasta?

 

 - [Riitta] Ylipäänsä, että on olemassa kirkko. Jos ei olisi kirkkoa ja ikuisen elämän toivoa, niin en tiedä, olisiko elämässä mitään mieltä. Pelkästään siitä ajatuksesta. Ja sitten kuin tietää, ettei väkeä ole niin paljon, niin on halu olla mukana, ja kun nyt on aikaa. [Pekka] 90-luvulla melkein kerran kuussa piti ajaa läpi Suomen Valamoon ja sieltä hakea se rauhoittuminen. Mutta sitten, kun kirkko valmistui, niin ne matkat tuli tänne sitten. Kun on saanut ensin semmoisen pohjan, yhden askeleen ottanut ylöspäin, niin sitten huomaa, että hei, omassa kirkossakin on nämä samat asiat.

 

 

5. Mikä on ollut mieleen jäävintä?

 

[Riitta] Tietomäärän lisääntyminen, että oppii koko ajan kirkosta. Kirkon katto on niin korkealla, ettei se  koskaan... ei oo valmis. [Pekka] Minä olen taas hakenut noilta matkoilta sitä oppia. Siitä iloitsen, kun täällä toteutuu yhteishenki, hyvä henki, rukouksen henki. Se henki jättää pois tommoiset maalliset tai turhat... no, se on semmoinen lempeyden tua. Mitä kaikkea siihen kuuluu? Tietenkin sen rakkauden otsikon alle monta eri vivahdetta, mutta yleisnimitys... on vaikea puhua rakkaudesta, mitä se on, on niin monta pikku... alempia vivahteita.

 

[Haastattelija] Kuinka monta kertaa olet käynyt Athoksella? [Pekka] Kolme kertaa. Ja sitten olen käynyt muilla pyhiinvaelluksilla. [Riitta] Yhdessä olemme käyneet Valamossa - Valamon ja Lintulan matkat on varmaan yhteisiä. Mä haluan sellaisille seurakuntaretkille, missä on kaikki valmiiksi laitettu. Pekka taas kokee sen kaikkein ahdistavimpana, jos joku sanoo, että "Katso tänne", että hänen täytyy saada itse kaivaa se . Mutta se on hänen työnsä vuoksikin jo ollut semmoista. [Pekka] Mä olin laivalla perämiehenä. Ohjailin laivaa tuolla merillä, satamissa, lastaus... monipuolista työtä ja siinä monenlaisiin ihmisiin tutustui. Jerusalemissa kävin kävelemässä ihan läpi, nuohosin ne Via Dolorosat ja kaikki. Se oli vapaa viikonloppu, kun olin seilaamassa.

 

 

6. Mitä haluaisitte sanoa vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneelle?

 

[Riitta] Täytyy vain rohkeasti lähteä mukaan. Kyllä se kannattaa. Siinä sitoutuu eri lailla kirkkoon. [Pekka] Ja sieltäkin pitäisi löytää joku hyvä kaveri, semmoinen, kenen kanssa on hyvä tehdä.

 

​

7. Mitä terveisiä teillä olisi seurakunnan suuntaan?

 

[Riitta] Valtuustossa kun on ollut, niin siellä isä Aleksejlta [8] kysyy, että eikö kesällä ole mahdollisuuksia mitään toimintaa seurakunnalta, niin ei ole, että on lomat ja leirit. Ja se leiritoiminta on tietenkin todella tärkeää tulevaisuutta ajatellen. Mutta ollaan me tällaista kesätoimintaa keksitty tänne, kuten nyt viljelyslaatikot, niitä hoidetaan talkoohommina. [Pekka] Ja sitten monena kesänä on ollut ikoninäyttely niin, että tuo ovi on auki. Ja aina joku vieras pariskunta tulee. "Saako tänne tulla?" "Saa tulla." [Riitta] Yleensä aina, jos ovi on auki, joku tulee. Tulevana kesänä on semmoinen ikoninäyttely, että "Kodin aarteet", että ihmiset voivat tuoda omia tärkeitä ikoneitaan. Se on heinäkuussa, juhannuksen jälkeen, silloin, kun on Suomi-areena ja Jazzeihin asti, sillä välillä. [9]

 

Kiitokset Pekka ja Riitta Saloselle! Seuraava vapaaehtoishaastattelu ilmestyy kesäkuussa.

 

[1] Nyt jo edesmennyt avainhahmo Porin yhteisössä ja kirkon rakennusprojektissa.

[2] Nyt jo edesmennyt, oli myöhemmin Porissa pappina.

[3] Porin Tiistaiseuran alaisuudessa toimiva askartelu- ja leivontakerho.

[4] Porin Tiistaiseuran puheenjohtaja.

[5] Keväisin pääsiäiskaudella

[6] evankelisluterilaisena pappina

[7] 19.7.

[8] Isä Aleksej Sjöberg, Tampereen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra

[9] 25.6.–20.7.

​

Aiemmat vapaaehtoishaastattelut löytyvät täältä:

Tammikuu 2024

Helmikuu 2024

Maaliskuu 2024

Huhtikuu 2024

​